Nörtti urheilee

Ja nyt ei sitten puhuta mistään kymmensormijärjestelmäkirjoitusnopeudesta tai Track’n’Fieldin tikutusennätyksestä. Vaan ihan oikeasta urheilusta. Tai liikuntaa se varmaan vielä on.

Urheiluhistoriani lyhyesti

Minä olen ollut jonkin sortin aktiiviurheilija kymmenkunta vuotta nuoruudessani. Harrastuksille vain tuppaa monesti käymään huonosti armeijan aikana. Monella alokaskaverilla kunto nousi, minulla se laski. Paitsi Coopperin testin osalla. Molemmilla kerroilla (intin alussa ja lopussa) meni 12 minuuttia. Ja pituus oli suurinpiirtein sama 2800-3000 m. Painoa tuli kymmenkunta kiloa lisää ja aktiiviliikkuminen lopahti.

Intin loputtua työni oli hyvinkin liikkuvaa. Pääsääntöisesti joka yö rappuja ylös ja alas lehtinippua kannatellen. Eli ei minun liikkuminen kokonaan loppunut. En vain enää urheillut. Tosin yritin minä kaikenlaista, kuntosalia, lenkkeilyä ja jopa uintia. Ei vain innostanut.

Entisen morsiammen kanssa kun hynttyyt löimme yhteen tuli mukaan koiran lenkitys. Tosin työperäinen liikkuminen sitten loppui opiskelun myötä. Eli ei juurikaan muutosta. Ja opiskeluaikana tuli kokeiltua vuoden verran sulkapalloa, joka oli aikalailla hauskaa. Mutta sekin jäi.

En minä suinkaan lihava tai ylipainoinen ole. Pituutta löytyy karvaa vajaa 190 senttiä ja painoa työn määrästä riippuen 79-85 kiloa. Mutta huonokuntoinen minä olin. Tai olen vieläkin, mutta sunta on parempaan.

Tossua toisen eteen

Useaan otteeseen olen ajatellut että jollakin tapaa minun tulee aloittaa liikkuminen. Isän kanssa on puhuttu sulkapallosta ja salista. Vaimo ehdottelee sauvakävelyä (sauvat tuli aikanaan hankittua) mutta en minä mitään näiden ehdotusten eteen oikein ole tehnyt. Useampaan otteeseen aikaisemminkin olin kokeillut juoksua tyyliin 30 minuuttia vaativaa hölkkää, veren maku suuhun ja kolmannen kerran jälkeen ei kauheasti innosta lähteä lenkille.
Kuukausi takaperin törmäsin netissä EeroK:n blogiin Läski Liikkuu. Joku tuossa blogissa kolahti itselläkin. Eero mainitsi käyttävänsä juoksemisen motivointiin Personal Running Trainer -nimistä iPhone-softaa joten ajattelin siten itsekin sitä kokeilla. Ensimmäinen treeni oli “maistiaisena” ja loput sai pientä rahallista korvausta vastaan. Kamppeet niskaan ja eka helponoloinen treeni alle. 45 sekuntia juoksua ja 2 minuuttia kävelyä toistettuna neljä kertaa. Pala kakkua.

Voi juma että tuo setti tuntui. Ei minulla paha olo ollut, tai ainakin näin minä muistelen. Mutta että 45 sekuntia juoksua teki tiukkaa. Todellisuus oman kunnon suhteen iski aika pahasti naamaan. Olin ajatellut että eka viikko on helppo ja siten kovenee. Se oli sit kovaa kyytiä alusta asti.

Tilannen tällä hetkellä

Reenauksessa on alkanun neljäs viikko. Tai itseasiassa varmaan viides tai kuudes, nimittäin eka viikon jälkeen iski flunssa ja totesin että ei reeniä ennen kuin keho antaa luvan. Normaalisti se olisikin jäänyt tähän mutta kun olin jo maksanut softasta ja pieni halu juoksun suhteen oli jäänyt palamaan.

Parisen tuntia takaperin tuli juostua 4 min 30 sek yhtä kyytiä, minuutti kävelyä ja toinen 4 min 30 sek perään. Ja vielä olisi mennyt.

Ensimmäistn juoksujen karvan vajaa 6 min/km on tippunut aavistuksen yli 5 min/km nopeuteen joten edistystä nopeuden suhteenkin on tapahtunut. Vielä ei olla Cooperin 3000 nopeudessa mutta hei, suunta on oikea. Ensiviikolla pitäisi olla 10 minuuttia yhtä soittoa juostuna. Ja sen jälkeen olisi tarkoitus ostaa toinen reenisetti, jossa tavoite on 5k-matka. Ehkä minä saan hankittua ne kunnon juoksukengätkin tässä. Vielä on menty pari vuotta vanhoilla Asicseilla.

P.S.

Ai niin joo. iPhonen käyttäjille voin suositella RunKeeperiä (ilmaisversiota) liikkumisen seuraamiseen. Itsellä on ollut lähes koko ajan käytössä kesän alusta. Koirien lenkitykset, marjareissut, pitemmät polkupyöräilyt ym. on merkattu tolla. Todella näppärä softa ja omaa liikkumistaan on kiva seurata jälkikäteen netistä.